Ennaltaehkäisevä sota

joulu 18, 2021
admin

Ennaltaehkäisevä sota syntyy, kun valtio, johon aiotaan hyökätä, päättää iskeä ensimmäisenä vihollistaan vastaan ja siten häiritä lähestyvää hyökkäystä. Toisin kuin ennaltaehkäisevässä sodassa, jossa valtio iskee potentiaaliseen viholliseensa jopa suhteellisen rauhan aikana (toiminta, jota ei yleensä voida hyväksyä kansainvälisen oikeuden mukaan), ennaltaehkäisevä sota tapahtuu, kun valtiota uhkaa välitön vihollisuuksien uhka. Ennaltaehkäisevä sota on siis eräänlainen itsepuolustus, ja se hyväksytään yleisesti lailliseksi voimankäytöksi kansainvälisessä oikeudessa.

Nykyaikainen esimerkki ennaltaehkäisevästä sodasta tapahtui vuonna 1967 niin sanotun kuuden päivän sodan alkaessa Israelin ja sen arabinaapureiden välillä. Toukokuun 15. päivänä 1967 Egypti ja Syyria keskittivät Israelin kanssa viikkojen ajan kiristyneiden jännitteiden jälkeen suuren määrän sotilasjoukkoja Israelin rajalle. Egyptin johtaja Gamal Abdel Nasser ilmoitti olevansa valmis sotimaan Israelia vastaan, ja Egyptin joukkoihin liittyi myöhemmin yksiköitä Jordaniasta, Syyriasta, Irakista ja muista arabivaltioista. Nasser vaati myös, että Israelin ja Egyptin välissä olevat Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvajoukot poistuvat alueelta, ja 22. toukokuuta hän sulki Tiranin salmen ja esti Israelin alusten kulun. Nämä kaikki olivat selviä merkkejä arabijoukkojen massiivisten joukkojen lähestyvästä hyökkäyksestä Israelia vastaan.

Vastauksena tähän välittömään uhkaan Israel aloitti 5. kesäkuuta 1967 ennalta ehkäisevän iskun arabijoukkoja vastaan. Israelin ennaltaehkäisevä isku alkoi yllätyshyökkäyksellä Egyptin ilmavoimia vastaan, jonka tarkoituksena oli tuhota mahdollisimman monta egyptiläistä lentokonetta niiden ollessa vielä maassa. Tämä kampanja oli erittäin onnistunut. Israelilaiset saavuttivat useita merkittäviä sotilasvoittoja tuhoamalla vihollisjoukkoja ennen kuin ne olivat valmiita ryhtymään vihollisuuksiin, ja viiden päivän kuluessa Israelin sotilasyksiköt lähestyivät sekä Egyptin että Syyrian pääkaupunkeja. Egypti, Jordania ja Syyria pyrkivät kaikki solmimaan rauhan ja menettivät merkittäviä alueita israelilaisille osana sodanjälkeistä ratkaisua. Israelin toimet kuuden päivän sodassa ovat sittemmin olleet klassinen esimerkki onnistuneesta ennaltaehkäisevästä sodasta.

Ennaltaehkäisyn käsite herätti erityistä huolta Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisessä kylmässä sodassa (1946-1991) molempien maiden hallussaan pitämien (ja edelleen hallussaan pitämien) ballististen ohjusaseiden luonteen vuoksi. Ydinohjukset ovat ihanteellisia aseita yllätyshyökkäykseen; Euroopasta tai Aasiasta laukaistu ohjus saavuttaisi Yhdysvaltojen mantereen alle kolmessakymmenessä minuutissa ja vielä nopeammin, jos se laukaistaisiin sukellusveneestä lähivesillä. Amerikkalaiset ohjukset voisivat saavuttaa Neuvostoliiton alueen yhtä lyhyessä ajassa. Tällä kyvyllä oli merkittäviä seurauksia kriisiaikana: jos sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto vakuuttuisivat siitä, että sota oli välitön ja väistämätön, molemmilla kansakunnilla olisi vahva kannustin yrittää laukaista ohjuksensa ensimmäisenä ja siten ennakoida vihollista, mikä johtaisi vahingossa sotaan, jota kumpikaan osapuoli ei ehkä halunnut. Neuvostohallinnon kaatumisen jälkeen vuonna 1991 Yhdysvallat ja uusi Venäjän federaatio ovat sopineet, etteivät ne kohdista ohjuksiaan toisiinsa, jotta tällainen riski pienenisi.

Kun yhä useammat valtiot kehittävät tulevaisuudessa ydinohjusjoukkoja, ennaltaehkäisyn ongelma huolestuttaa jatkossakin monien maiden sotilasstrategeja ja poliittisia päätöksentekijöitä.

bibliografia

Oren, Michael. Six Days of War: June 1967 and the Making of the Modern Middle East. New York: Presidio Press, 2003.

Schelling, Thomas. Arms and Influence. New Haven, CT: Yale University Press, 1967.

Thomas M. Nichols

See also:Containment and Détente; Goldwater, Barry; Just-War Debate; Peace Movements; Preventive War.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.